Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2014

Romaanista kohti 360 asteen crossmediaa

Ei enää riitä, että kirjailija kirjoittaa kirjoja ja kustantaja julkaisee ne. Tekijän tulee huomioida ajan vaatimukset ja ympäröidä alkuperäinen luova tuotos mahdollisimman kattavalla tuote- ja mediaperheellä. Joskus puhuttiin oheistuotteista, mutta se on niin ysäriä. Kyse ei ole enää mistään pinsseistä ja t-paidoista, vaan aidosta 360 asteen mallista. Jos ette vielä tienneet, päivän sana on crossmedia. […]

Pornoa, pikkutakkeja ja muita ammatillisia neuvoja

Tajusin tänään bussissa, etten ole opiskellut päivääkään kirjoittamista. Tämä ei ole sinänsä mikään ihme, sillä kuten tiedätte, aivan samoin kuin yliopistosta voi valmistua filosofian maisteriksi suorittamatta kurssiakaan filosofiaa, voi myös kirjoittajaksi tulla asiaa sen virallisemmin opiskelematta. (Haluan korostaa, etten itse ole mikään humpuukimaisteri, olenhan sentään tenttinyt filosofiasta lukuisia yliopistotason kursseja, muistaakseni ainakin kolme tai kaksi). […]

Romaania pukkaa, kun vain jaksaa pukata

Useampi tuttava ja kylänmies on jo ehtinyt varovasti tiedustella, miten salamyhkäinen kirjaprojektini etenee, mistä romaani kertoo, koska se ilmestyy ja niin edelleen, joten ajattelin hieman avautua aiheen tiimoilta. Väliaikatiedotukselle on nyt otollinen ajankohta, sillä sain vastikään odotettua palautetta kustannustoimittajaltani. Koska ollaan digitaalisessa mediaympäristössä ja te kaikki olette kiireisiä, yritän olla jaarittelematta (vaikkei siitä mitään tulekaan). […]

Peter Franzén ja keskivertokirjoittajan itsetunto

Jokainen, joka on koskaan yrittänyt kirjoittaa kirjaa, tietää kuinka vaikeaa se on. Luultavasti niilläkin, jotka eivät ole lähteneet toteuttamaan tällaista omituista päähänpinttymää, saattaa olla aavistus hankkeen hankaluudesta. Jo pelksätsään kirjoittaminen tuottaa ihan madhottomia vaikeuksia, puhumattakaan kaikesta muusta, mikä projektiin vääjäämättä nivoutuu. Puhun nyt meistä tavallisista kuolevaisista. Ja sitten on tällaisia ihmeheppuja kuten Peter Franzén, joka paitsi […]

Mikä jäbäleissön mä sulle olen?

Kaikki alkoi viikonloppuna, kun aivan järkevänä pitämäni kaveri päätti tekstiviestinsä rennon letkeään ”jäbäleissön”-toteamukseen. Vaikutti siltä, että mies oli katsellut pikkutunneilla netistä liikaa räppivideoita tai käynyt kastamassa tukkansa limuviinapäissään jonkinlaiseen nuoruuden lähteeseen. Sama jäbäleissön tuli pian uudelleen vastaan toisen tuttavan Facebook-viestissä. Jumaleissön! Aloin aavistaa, mistä oli kyse. Oli taas koittanut jokakeväinen Putous-ohjelman tuottamien järjettömien hokemien kukoistuskausi. […]

Vinkki bloggareille: Mainosta Hesarissa, saat lisää lukijoita!

Sanovatpa asiantuntijat perinteisen printtimedian tilasta mitä hyvänsä, niin kyllä Helsingin Sanomissa mainostaminen ainakin kannattaa. Tuommoinen ihan pienikin rivi-ilmoitus kulttuurisivuilla saa blogin kävijämäärän (joka on tietysti jo ennestäänkin aivan hillitön) ihan uudelle tuhatluvulle. Niin että kiitos vaan kovasti Kulttuurisivujen salaperäiselle Kuiskaajalle, joka pyytämättä tarjosi tämänkertaisen puffin eli piilomainonnan, kuten tuotesijoittelua vanhoina tekopyhyyden aikoina oli tapana kutsua. […]

Junioriurheilun pimeä puoli hiipii koteihin

Junioriurheilun myötä on meidänkin kotiimme nyt rantautunut huolestuttava lieveilmiö, jossa mielestäni yhdistyy kavalalla tavalla uteliaiden varhaisteinien kokeilunhalu ja toisaalta sosiaalinen paine ja hyväksytyksi tulemisen tarve. Nyt on nimittäin yleisurheilupiireissä muotia syödä treenien välillä tai lenkin jälkeen ”palauttavana” välipalana Pilttiä. No, kyllähän minä ymmärrän sen että nuorena tulee hölmöiltyä, ja on toki myönnettävä että onhan sitä […]

Nykykirjailijat moraalisen rappion kurimuksessa

Baudelaire oli riippuvainen oopiumista ja Bukowski väkijuomista. Myös Hemingwayn, Saarikosken tai Mellerin kaltaisten renttukirjailijoiden paheellisista elämäntavoista on tihkunut jälkipolville päihteenhuuruisia muistikuvia. Mutta jos luulit, että nykypolven kirjailijat ovat taiteilijaelämän vietossa viattomia karitsoja tai puhtoisia amatöörejä, niin viimeistään nyt kannattaa tutustua oman aikamme hurjapäihin. Vielä nimittäin löytyy niitä, jotka uskaltavat elää täysillä! Kuten nyt vaikkapa tämä […]

Kriitikon arvioitavana kustannustoimittajien tekstit

Useimmille kirjailijan urasta haaveileville ensimmäiset ammattimaiset kritiikit eivät tule lehtien kulttuurisivuilta, vaan lyhyessä viestissä kustantamon portinvartijalta. Pahimmillaan kustannustoimittajan kirje tai sähköposti voi olla ytimekäs ja vastaanottajan mielestä jopa tylyltä vaikuttava ”ei” tai ”ei kiitos”. Parhaimillaan se on itsessään kirjallinen mestariteos, joka rohkaisee, kannustaa ja viitoittaa tietä tulevalle kirjailijalle – vaikka tätä kyseistä tekstiä ei julkaistaisikaan. […]

Nuo kummalliset käteensä kirjoittajat

Olen asiakaspalvelutehtävissä työskentelevien nuorten aikuisten käsivarsista päätellyt, että yhteiskuntaamme on tällä hetkellä kehittymässä erittäin merkittävä varhaisdementiasta kärsivä kansanjoukko. Kyllä, tarkoitan nimenomaan kaikkia teitä, jotka annatte tatuoida ihoonne lasten nimet ja syntymäajat. Oi miksi, miksi? Onko arkenne todella niin hektistä ja lähimuistinne niin raskaasti kuormitettu, että pelkäätte hetkenä minä hyvänsä unohtavanne elämänne oletettavasti kaikkein tärkeimmät tosiasiat? […]