Eläköön tyhjän paperin kammo!

Kirjailijahaastattelujen yhteydessä ja maallikkojen puheissakin sivutaan usein myyttistä ”tyhjän paperin kammoa”. Monet ymmärtävät, että siinä on kyse tarunhohtoisen kirjailijahahmon ylitsepääsemättömästä vaikeudesta saada tarinaa alulle tai eteenpäin. Paperit lentävät suoraan roskakoriin aloituslauseen jälkeen (”oli synkkä ja myrskyinen yö”), epätoivoinen skribentti muljauttelee silmiään, repii tukkaansa ja tarrautuu pulloon (tähän kuva Bukowskista tai Hemingwaysta) kävellen maanisesti työpöytänsä ympäri (digiaikamme ”roskakorille” ja ”työpöydälle” antamat käsitteet latistavat toki hieman tätä dramaattista asetelmaa).

Typewriter-jack-dull-boy-shining

Jos minulta kysytään, niin sanonpahan vaan, ettei tyhjässä paperissa ole mitään ongelmaa mikäli sitä vertaa täyden paperin kammoon. Hei, ajatelkaa nyt itsekin: totta kai projektin alussa on helppoa, kun kaikki tiet ovat avoinna, kaikki ratkaisut mahdollisia, kaikki käänteet odottavat nurkan takana eikä kukaan tule sanomaan, ettei noin voi tehdä. Kun paperi on blanco, minkä tahansa päähän juolahtavan voi kirjoittaa osaksi käsikirjoitusta, mikään ulkopuolinen logiikka ei kahlitse kertomuksen syntyä eikä mikään itse aiemmin keksitty muutu tiesuluksi tarinan kululle. Kun ollaan alussa, voi vapaasti antautua assosiaatioiden riepoteltavaksi ja laskea tuosta vaan melomatta alas tajunnanvirtaa.

Mutta odotas, kun paperit alkavat täyttyä ja tiedostokoko kasvaa kuin sulfaattipäästöt Talvivaaran kaivoksella, kun käsikirjoituksesta on valmiina 200 tai 300 liuskaa, siinä on tarkoin harkittu alku ja loppu, tarinan käänteet on kirjoitettu, juoni on syntynyt tai synnyttänyt itsensä, henkilöt ovat asuneet alivuokralaisina vaatekaapissasi vuoden tai kaksi, kirja on omassa mielessä jo melkein kansissa, ja pitäisi saattaa projekti niin sanotusti pakettiin. Ryhdy siinä sitten täyteen tungetuista liuskoista viilaamaan ja höyläämään tekstiä vielä paremmaksi, hiero jo kertaalleen mielessäsi miltei valmiina pitämästäsi vielä valmiimpi, yritä tunnistaa mikä pitää säästää jälkipolville ja mikä kannattaisi perata pois haisemasta. Kyllä siinä tilanteessa kernaasti ottaisi tilalle ihan tyhjän paperin tai yksinään valkoisella pohjalla välkkyvän kursorin.

Niin että turha tulla ainakaan minulle valittamaan tyhjän paperin tuskaa. Ei tässä muuta näin uuden vuoden alkuun.

tyhjan_paperin_kammo_mikko_kalajoki

Sillä hetkellä hän tunsi tyhjän paperin kammon konkreettisemmin kuin kukaan muu.

Mainokset

Yksi kommentti

  1. Suvi Calamnius · · Vastaus

    Mää niin tykkään tosta kuvasta voi hellanleetas!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: