Kriitikon arvioitavana kustannustoimittajien tekstit

Useimmille kirjailijan urasta haaveileville ensimmäiset ammattimaiset kritiikit eivät tule lehtien kulttuurisivuilta, vaan lyhyessä viestissä kustantamon portinvartijalta. Pahimmillaan kustannustoimittajan kirje tai sähköposti voi olla ytimekäs ja vastaanottajan mielestä jopa tylyltä vaikuttava ”ei” tai ”ei kiitos”. Parhaimillaan se on itsessään kirjallinen mestariteos, joka rohkaisee, kannustaa ja viitoittaa tietä tulevalle kirjailijalle – vaikka tätä kyseistä tekstiä ei julkaistaisikaan.

Suhteutettuna siihen valtavaan työmäärään, jonka pyyteettömästi uurastavat kustannustoimittajat tekevät kirjallisuuden eteen, on suorastaan hävytöntä, miten vähän heidän omia tekstejään julkisesti arvostellaan. Niinpä ajattelin näin perjantain ratoksi tehdä kulttuuriteon ja lausua muutaman harkitun asiantuntija-arvion Suomen johtavien kustantamojen kustannustoimittajien hengentuotteista. Kokosin tekstinäytteet omista arkistoistani vuosilta 2006–2010.

Kuva

Olemme nyt perehtyneet lähettämäänne käsikirjoitukseen. Ikävä kyllä se ei sovellu kustannusohjelmaamme.
Kiitos ystävällisestä tarjouksestanne. Hyvää kesää!”
K.K.
Lasten ja nuorten kirjallisuus, Otava

Kirjoittaja pysyttelee ehkä liiankin varovaisesti muodollisen asiatekstin pikkuporvarillisen turvallisessa kontekstissa eikä uskaltaudu tuomaan omaa persoonaansa esiin oikeastaan lainkaan. Hän luottaa hapettomuuteen saakka tiivistettyyn ilmaisuun, mutta samalla voi aistia sen, ettei hän uskalla täydellä painollaan heittäytyä valitsemansa tyylilajin varaan. Lyhyen teoksen viesti on selkeä, tämän päivän allegorioita pursuavien palautetekstien kentässä jopa esimerkillisen selvä. Täysin turhat kiertelyt ja kaartelut vievät kuitenkin tehoa siltä ja loppuratkaisun lässäyttävä teennäinen toivotus on suorastaan räikeässä ristiriidassa toisen virkkeen alussa erittäin lupaavasti päätään nostavan negatiivisuuden kanssa.

Valitettavasti novellikokelmasi käsikirjoitus ei ylitä meillä kustannuskynnystä. Kyllähän siitä näkee että työskentelet sanojen parissa. Mutta en pysty näkemään mikä olisi se nimenomainen juttu miksi meidän pitäisi julkaista tämä. Teksti ei tee riittävän suurta vaikutusta kirjallisilla ansioillaan.”
S.L.
Sammakko Kustannusosakeyhtiö

Kirjoittajan tekstinäyte heijastelee ristiriitaa ja hämmennystä, voisi jopa sanoa että se on tietyllä tavalla epätietoisuuden suohon juurensa kasvattaneen keski-ikäisen suomalaismiehen muotokuva niin hyvässä kuin pahassa. Tuntuu, että häneltä on riistetty itseluottamus, miehuus, usko omaan harkintakykyyn – ja juuri siksi hän piiloutuukin mahtipontisten mutta hämärien käsitteiden kuten ”kirjallisten ansioiden” taakse. Selvästikään kirjoittaja ei enää luota omiin vaistoihinsa, mikä tulee esiin varsinkin teoksen keskiosan keskeisessä virkkeessä, joka alkaa sanoilla ”Mutta en pysty näkemään”. Herää kysymys, kuka sen pystyisi näkemään, jos ei kirjoittaja itse? Pidän kirjoittajaa kuitenkin lupaavana torjuvien kustannuspäätösten tekijänä ja odotan innolla pidempää ja aiempaa rohkeammin rönsyilevää hylkäystekstiä hänen kynästään.

Erinomainen kirjoittaja. Tekstissä ja otteessa ei pääosin millin vertaa valittamista, kulkee ja vetää ja iskee, naurattaa. Kynä on harvinaisen hyvin näpeissä, ja tyylin ja tarinoiden maailman voi kuvitella istuvan Liken linjaan mainiosti. Mikrotasolla teksteissä ei siis ole juuri mitään huomauttamista, mutta makrotaso – yksittäisten novellien sekä kokoelman kokonaisuus – herättää enemmän kysymyksiä. Ensinnäkin pidemmät novellit toimivat selkeästi paremmin kuin lyhyemmät, lyhyet jäävät liian pintaraapaisuiksi. En tiedä onko novelli ylipäätään kirjoittajalle paras laji, veikkaisin että romaani istuu paremmin (esikoista en ole lukenut). Haluan ehdottomasti lukea tältä kirjoittajalta jatkossakin jotain, mieluiten joko pitkiä novelleja tai sitten romaanin.”
S.V.
Like Kustannus

Kirjoittaja on tekstin perusteella varsin vakuuttava, tekisi mieli jopa sanoa valmis, kustannusalan ammattilainen, joka pitää laajaa aineistoa taitavasti näpeissään ja viljelee luonnikkaasti lennokkaita kielikuvia. Vaikka mikrot ja makrot menevätkin välillä iloisesti sekaisin, pysyy helppolukuinen ja paikoin nokkelastikin leikittelevä teksti kohtuullisen hyvin kasassa. Vuolaasti virtaavasta lauseesta huolimatta kokonaisuus jää kuitenkin hieman latteaksi ja panee miettimään, uskaltaako kirjoittaja sittenkään ajaa itseään aidosti vereslihalle asti pystyäkseen rakentamaan käsissään olevista osasista kohteliaan mutta päättäväisen uuden sukupolven torjuntakirjeen, joka ei sorru kuluneisiin kliseisiin?

Novellit ovat erittäin sujuvasti kirjoitettuja, mutta minut ne jättivät kylmäksi. Olet hyvä havaintojen tekijä ja taitava kirjoittaja, mutta teksteissä ei ole sellaista resonanssia tai syvyyttä, jota parhaalta komiikalta vaaditaan. Minusta sinun kannattaisi asettaa rima korkeammalle. Nykyinen käsikirjoitus jää tyylinäytteeksi eikä kosketa.”
A.A.
Kotimainen kaunokirjallisuus, Otava

A.A. havainnoi arvioimaansa tekstiä ammattimaisesti, mutta sortuu valitettavan pinnalliseen ja jotenkin geneerisen falskiin ilmaisuun. Resonanssi, syvyys, kaikki tuo tuntuu olevan vain jonkinlainen sumuverho kirjoittajan todellisille tunteille. Etenkin loppua kohti alkaa tuntua siltä, että tekijä on kirjoittanut liikaa myönteisiä palautetekstejä ja kadottanut oman äänensä aidon kielteisyyden, mikä on kustannustoimittajan tärkein työväline. Tekijä on ilmeisen tietoisesti valinnut lukijan sinuttelun, mikä luokin tekstiin tiettyä kosketuspintaa ja intiimiyttä, mutta lupaavasti heräävä subjektin ja objektin romanssi lerpahtaa ennen aikojaan eikä koskaan pääse kaivattuun kliimaksiin.

Mainokset

4 kommenttia

  1. eljasverve · · Vastaus

    vaan oletko koskaan saanut näin syväluotaavaa palautetta;

    ”Hei ja kiitos käsikirjoituksesi lähettämisestä.

    En voi tarjota sille paikkaa Kirjalabyrintin julkaisuohjelmassa.

    Tajunnanvirtasi ei oikein pure – tai avaudu. Kielen rytmi alkaa hyvin
    nopeasti puuduttaa, lukeminen vie jonkinlaiseen ”epämiellyttävään
    transsiin”. Kerronnan mahdollisia hienouksia on vaikea spotata, kun
    jäsennys puuttuu lähes kokonaan. Tekstin työstäminen voisi osoittautua
    aika hankalaksi. Ehkä sinulla on proosasi suunta selvillä, mutta menee
    minulla kyllä niin vaikeasti hahmotettavan tekstin puolelle, että nostan
    kädet pystyyn. Sori!”

    (kustannustoimittajan nimi poistettu)

    1. ”Epämiellyttävä transsi?” Vau, tuo on kyllä jo aikamoinen saavutus! Toivotan onnea käsikirjoitusten kanssa myös jatkossa.

  2. Miika · · Vastaus

    En huomannut mikrojen ja makrojen sekoittamista S.V:n vastauksessa. ”Iloisesti sekaisin” taas on kulunut klisee.

    1. Kiitos, tämä oli hyvä ja tärkeä kommentti. Voinko kenties lähettää sinulle joitain tekstejäni arvioitavaksi?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: