Kirjailijakuvaa rakentamassa

Kun romaaniprojekti etenee käsikirjoituksesta kohti valmista kirjaa, tulee vastaan monia haastavia kysymyksiä. Onko tämä nyt valmis? Pitäisikö loppua vielä muuttaa? Entä mikä kirjasintyyppi näyttäisi hyvältä? Millainen esittelyteksti takakanteen? Millainen paperi? Ja ennen kaikkea, millainen valokuva liepeeseen?

Kuvaa otettaessa kannattaa yksityiskohdat harkita tarkkaan, sillä kuten hyvin tiedämme, internetin ansiosta henkilökuvat jäävät elämään ikuista elämäänsä loputtomassa bittiavaruudessa. Eikä mikään ole henkilöbrändiään vaalivalle digi-ihmiselle ilahduttavampaa kuin joskus 15 vuotta sitten hupimielellä räpsäisty irvistyskuva, joka edelleen ponnahtaa kuvahaun tuloksissa kärkeen.

Mikko Kalajoki löytyy hyvin kuvahaulla

Ensimmäisen teokseni, vuonna 2005 julkaistun Taas mua pohjaan -nuortenkirjan pressikuvat otti Julia Harkki ja ne otettiin kannen suunnitelleen Jussi Karjalaisen työhuoneella Super8-studiolla Helsingin Kalliossa. Yritin näyttää kuvissa oikein mietteliäältä, koska arvelin että se saattaisi antaa edes jossain määrin älyllisen vaikutelman kuvattavasta ja sopi mielestäni intelligentsiaa edustavalle kirjailijalle paremmin kuin vapaaottelijamainen irvistely. Niin ainakin tuolloin ajattelin.

Virallinen pressikuva vuodelta 2005

Salaliittoteoreetikkoja ja kovan luokan faneja saattaa kiinnostaa mainittuun valokuvaan liittyvä taustafakta: Jos katsoo oikein tarkkaan, huomaa että siinä esiintyy täsmälleen sama kauniin vihreäksi maalattu seinä ja lämpöpatteri kuin Liekki-yhtyeen vuonna 2003 ilmestyneen mainion Korppi-levyn kansissa. Mielenkiintoiseksi, lähes maagiseksi tämän yhteyden tekee se, että kyseisen Taas mua pohjaan -kirjan viimeinen luku puolestaan on nimetty samaisen Liekki-yhtyeen samaisen levyn avauskappaleen Veit omasi lentoon mukaan. Huh. Tämäkö muka sattumaa? Ei suinkaan, sillä kyseessä on korkeimman kohtalon ilkikurinen kuje ja art dierctoriakin suurempien voimien vallaton leikki!

Mystinen vihreä patteri esiintyy!

Mutta palataanpa tähän hetkeen. Kun kohtapuoliin pitäisi ottaa uusi kirjailijakuva, herää kysymys tyylilajista ja tunnelmasta. Pitäisikö kirjailija Kalajoen olla rohkea, hupaisa, viisas, vakaa, sporttinen, humoristinen, eroottinen tai kenties salaperäinen. Hmm? Romaanin esittelyssä mainitaan sanat ”humaani” ja ”tragikoominen”. Olisiko siinä avain onnistuneeseen poseeraukseen?

Mikä lie paras tapa poseerata?

Oma luonnehdintani ei ehkä ole kaikkein omaperäisin, mutta pidän joka tapauksessa itseäni kirjoittajana jossain määrin ulkopuolisena tarkkailijana. Ehkä sen pitäisi näkyä jotenkin kuvassa. Kenties kuva toimisikin parhaiten, jos en olisi siinä itse lainkaan läsnä, vaan sijaintini olisikin jossain toisaalla, näköalan katselijan puolella, kameran tuolla puolen?

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: