Seppälää, Turkkaa ja muuta kevyttä kesäluettavaa

Olen kenttähavaintojen ja tiedotusvälineiden perusteella päätynyt siihen käsitykseen, että suomalaiset ahmivat kesälomillaan erityisesti dekkareita, pokkareita ja muuta maailmaasyleilevän otsikon ”kevyttä kesäluettavaa” alle määriteltävää kirjallisuutta. Itse luen dekkareita varsin harvakseltaan, mutta lomaa viettäessäni allekirjoitan täysin keveyden vaatimuksen.

Tänä kesänä olen lukenut mm. Juha Seppälän, Jean Rhysin, Mikko Rimmisen, Bo Carpelanin, Toni Morrisonin, Pauliina Rauhalan ja Tuomas Kyrön tuotantoa. Osa näistä täyttää keveyskriteerit, osa taas ei. Enkä tietenkään viittaa niinkään kirjan sisältöön, vaan ennen kaikkea teokseen lukulaitteena ja käyttöesineenä.

Kesäkirjan on mahduttava uimakassiin tai shortsien taskuun ja sitä pitää voida lukea vaivatta erilaisissa rennoissa loma-asennoissa veneessä, rantakalliolla tai ulkohuussissa sekä tietenkin takapihan puutarhakeinussa, ja mieluiten ilman riskiä, että otteesta lipeävä teos täystyrmää unen ja valveen rajamailla vaappuvan lukijan. Kyrön Kunkku (549 sivua, 590 grammaa) oli tyrmäyskriteerin kannalta esineenä aivan liian raskasta kesäluettavaa, vaikkei kirja sisällöltään raskas ollutkaan. Myös Rimmisen Pölkky (435 g) ylitti lomalaisen henkilökohtaisen kantokyvyn 29 asteen helteessä selvästi.

Sen sijaan erityisen sopiviksi kesälukupaketeiksi ovat osoittautuneet Seppälän Suomen historia (128 sivua, 186 grammaa), Kreetta Onkelin Ilonen talo (245 g) sekä Laitilan kirpputorilta 50 sentillä ostamani Jouko Turkan Aiheita-kirjan pokkaripainos (160 g). Kevyttä luettavaa parhaimmillaan.

Muun kesälukemisen ohella allekirjoittaneella on tänäkin vuonna käynnissä perinteinen, voisi kenties sanoa jo suorastaan ikuinen projekti lukea loppuun Waltarin Sinuhe, egyptiläinen (kovakantinen, paino kahdessa osassa yhteensä 1008 grammaa). Projektini on alkanut 1990-luvun alkupuolella ja koska olen nyt päässyt hieman yli puolen välin, veikkaan että hanke tulee tällä vauhdilla valmiiksi viimeistään 2030-luvulla. Mitäpä Suomen suvi olisi ilman ikiaikaisia perinteitä!

Turkka edustaa kevyttä kesälukemista parhaimmillaan.

Turkka edustaa kevyttä kesälukemista parhaimmillaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: