Mikä on kirjasi sanoma ja muita hankalia kysymyksiä

Olin eilen paikallislehden haastateltavana. Toimittaja oli ammattitaitoinen ja mukava, jutustelumme aiheet kimmahtelivat kirjan kirjoittamisesta urheiluharrastuksiin ja pikkukaupunkilaisuudesta kosmiseen angstiin. Puhuin paljon ja asiasta toiseen ponnahdellen, kuten minulla innostuessani on tapana. Yksi toimittajan esittämä kysymys aiheutti kuitenkin spontaanin katkoksen kirjailijan puhetulvassa.

Mikä on kirjasi sanoma?

”Öö, tota, mä olen ajatellut että siinä kerrotaan niinku sillai ehkä tai emmä tiedä…” Olen jo joskus aiemminkin kaarrellut saman kysymyksen äärellä, mutta tällä kertaa vastasin rehellisesti ja suoraan.

Jos minulla olisi selkeä sanoma tai viesti, en suinkaan lähtisi kirjoittamaan kirjaa. Monisataasivuinen kirjallinen teos on äärimmäisen huono formaatti sanoman eteenpäin viemiselle. Se on sanomanvälittäjän painajainen.

Mikäli haluaisin välittää sanoman teille, hyvät ihmiset, julkaisisin sen Twitterissä tai kirjoittaisin lyhyesti sanomalehden yleisönosastolle. Hokisin sitä Facebook-statuksessani niin kauan, että sanoma saavuttaisi mahdollisimman monet. Kyllästäisin kahvipöytäkeskustelut sanomallani, teettäisin sanomastani pinssejä, lähettäisin sanomafakseja, maalaisin lähiön alikulkutunneliin sanomagraffiteja, kulkisin mielenosoituksissa sanomakyltti korkealle kohotettuna.

400-sivuisessa romaanissa voi olla sanoma, tai siinä voi olla monta sanomaa. Minun mielestäni kirja ei kuitenkaan ole ensisijaisesti sanomamedia. Sanomamediat ovat sellaisia, joiden formaatti on suunniteltu ja hiottu viestien eteenpäin viemiseksi. Ne ovat sanomalehtiä, 30-sekuntisia mainosfilmejä ja sosiaalisen median bittipurkauksia. Ne ovat yleisötapahtumaan jalkautuvia sanomanjakajia, kävelykadulla häiritsevästi lähestyviä feissareita. Tiedän tämän, koska olen tehnyt töitä sanomien ja viestien muotoilijana seitsemäntoista vuotta.

Romaani puolestaan on hidas, vaikea, hankala, uppoutumista vaativa ja lukijan haastava ajattelumedia. Sitä ei voi pikakelata tylsien kohtien yli, eikä siitä ladata parhaita paloja YouTubeen. Se on kahlattava läpi sana sanalta, lause lauseelta, se voi saada lukijan suuttumaan, nauramaan tai ajattelemaan, eikä siitä välttämättä silti löydy selkeää sanomaa.

Romaani on kertomus. Se on tarina. Se on monta tarinaa, jotka risteävät ja törmäävät toisiinsa. Se on parhaimmillaan kokonainen maailma, jonka kirjailija luo tyhjästä.

Toimittajan esittämä kysymys ei kuitenkaan ole tyhmä tai turha, ei missään tapauksessa. Se on tarpeellinen silloin, kun halutaan kertoa kirjasta niille, jotka eivät ole sitä vielä lukeneet. Eli tässä tapauksessa kaikille 4,7 miljoonalle lukutaitoiselle suomalaiselle, poislukien ne seitsemän ihmistä, jotka ovat romaanini lukeneet.

Kolme tärkeintä asiaa kertoo tavallisista ihmisistä, jotka syystä tai toisesta horjahtavat elämässään epätasapainoon, nyrjähtävät, retkahtavat, hapertuvat, murtuvat. Se kertoo aikuisista jotka tekevät vääriä päätöksiä ja lapsista jotka vasta opettelevat niiden tekemistä. Se kertoo siitä, että vaikkei ole olemassa valmista avainsanalistaa tai poppaviisautta, elämässä voi selvitä eteenpäin.

Jos Kolmella tärkeimmällä asialla olisi sanoma, se voisi olla sanoma läsnäolon merkityksestä. Lähimmäisistään välittämisestä. Siitä, että maailma pitäisi parantaa tässä ja nyt, tavallisena torstaina keittiön pöydän ääressä, eikä kaukana kotoa, maailman äärissä. Mutta voi se olla jotain muutakin. Viime kädessä kirjan sanoman päättää lukija, ei kirjailija.

Mielenosoittajilla on sanoma

 

Mainokset

5 kommenttia

  1. Marja Kalajoki · · Vastaus

    Olipas hyvä juttu!

    MKK

    1. Kiitos! Vielä kun nähdään, millaisen jutun paikallislehti Rannikkoseutu saa haastelusta aikaiseksi…

  2. Eljas Verve · · Vastaus

    Hienoa! Antaisin kysymykseen ”mikä on kirjasi sanoma” lyhyen (mutta vittumaisen) vastauksen: ”lukeminen on pohjimmiltaan tulkintaa ja näin myös kirjan (kontingentti, mahdollinen, mutta ei välttämätön) sanoma jää aina lukijan tulkittavaksi…”

    kyl mua muuten tää juttu jotenkii innosti 🙂

    1. Kiitos kommentista! Mukavaa, kun laiskistuneen bloggaajan vanhat tekstit tuottavat palautetta…

      1. Eljas Verve · ·

        joo, se johtuu munkin laiskistumisesta, käyn täällä aika harvoin 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: