Seitsemän askelta kirjoittajasta kirjailijaksi

Kaikissa uskottavissa itsensä kehittämisen metodeissa otetaan 7 tai 12 askelta, joiden lopputuloksena on entistä parempi ihminen. Jokaisella on oma versionsa omine vaiheineen ja mantroineen. Nyt kerron askel askeleelta, miten polku kirjoittajasta kirjailijaksi minun kohdallani eteni. Tällä hetkellä ollaan kohdassa 7,5 ja ensi vuonna kirjoittajalla on ensimmäistä kertaa elämässään mahdollisuus kokeilla kirjoittamista tosissaan, päivätyönä ja ammattina.

1) Haluan kirjoittaa.

Ensimmäisessä vaiheessa tajuan haluavani kirjoittaa (ikä 13–20 vuotta). On vielä epäselvää, mitä pitäisi kirjoittaa, mutta kovasti tekee mieli. Aloitteleva kirjoittaja kirjoittaa mm. pakinoita, parodioita, pastisseja, palindromeja, sarjakuvakäsikirjoituksia, biisinsanoituksia ja novelleja (jotka jäävät useimmiten kesken) sekä koostaa näistä aineksista omia pienkustannelehtiä, joita pakkomyydään sukulaisille tai lähetellään myöhemmin armeijassa olevien kavereiden iloksi. Yläkoulujen kirjoituskilpailuissa tulee palkinnoksi Osuuspankin sponsproima pyyhe. Ylioppilasaine julkaistaan Valioaineita-kokoelmassa.

2) Haluan kirjoittaa kirjan.

Vuosien saatossa tavoite alkaa kirkastua. Kirjoittaja haluaa kirjoittaa nimenomaan kirjan, eli tulla kirjailijaksi (20–25 v.). Rohkeita alkuja ja mystisiä juonenkäänteitä syntyy, mutta tulevan kirjan aihe, henkilöt, teemat sekä tapahtumapaikka ja -aika ovat vielä erittäin epäselviä. Kirjoittaja alkaa ymmärtää, että pelkällä sanojen vääntelyllä ei kirjaa kirjoiteta. Tietty hatara käsitys omakohtaisuudesta alkaa itää. Oma tyyli on vielä etsinnässä, sitä kehitellään mm. satiirin lajityyppiä hyödyntävillä pakinoilla, joita julkaistaan Ylioppilaslehdessä ja vähän muuallakin. Kirjoittaja huomaa, että kirjoittamisesta saatetaan jopa maksaa rahaa.

3) Alan kirjoittaa kirjaa.

Kirjan aihe alkaa hahmottua aikuiselämän kriisien myötä (25–29 v.). Kirjoittaja hankkii mustakantisen Moleskine-muistikirjan ja alkaa kirjoittaa ideoita ylös. Vakituinen työ löytyy kirjoittamiseen liittyvältä alalta, mutta on vaikea sanoa, onko siitä enemmän haittaa kuin hyötyä kirjallisuushaaveille. Omakohtaisuus puskee kirjoittamisessa päälle, toisinaan vähän liikaakin. Kirjasta syntyy erilaisia versioita, joita ei voi vielä hyvällä tahdollakaan kutsua valmiiksi. Kukaan muu kuin kirjoittaja itse ei lue niistä lausettakaan.

4) Kirjoitan kirjan.

Käsikirjoitus alkaa muistuttaa ensimmäistä kertaa valmista (29 v.). Kirjoittaja asettaa itselleen selkeitä tavoitteita, kuten aikataulun. Käsikirjoituksen lukee ensimmäistä kertaa joku muu kuin kirjoittaja itse. Kustantamolle lukijan töitä tehneen tuttavan arvio on kriittinen, mutta toiveita herättävä.

5) Haluan julkaista kirjan.

Kirjoittaja panee saamansa palautteen perusteella käsikirjoituksen uuteen uskoon (30–32 v.). Keskittymistä herpaannuttavat elämän erinäiset vastoinkäymiset. Käsikirjoituksella pommitetaan valtakunnan kaikkia vakavasti otettavia kustantamoita. Menestys novellikilpailussa edesauttaa käsikirjoituksen päätymistä päättävien tahojen silmien eteen ja kirjoittajalle tarjotaan lopulta kustannussopimusta useammasta kustantamosta. Kirja julkaistaan.

6) Haluan kirjoittaa toisen kirjan.

Kirjoittaja ei tohdi kutsua itseään kirjailijaksi, esikoiskirjailija vasta typerältä kuulostaakin. On selvää, että tullakseen kirjailijaksi pitää kirjoittaa toinen kirja, mieluummin useita. Uusia käsikirjoitusaiheita pulppuaakin esiin, niin että mustakantiset Moleskine-kirjat täyttyvät, mutta keskittyminen on elämän kriisien takia surkeaa eikä mikään tule valmiiksi (33–39 v.). Kustantamon taholta tynkäteksteihin saatu rakentava palautekin tuntuu murskaavalta, ja novellikokoelmaksi muotoutunut käsikirjoitus konttaa, raahautuu ja ryömii vuosi vuodelta eteenpäin yhä hitaammin, muuttuen lopulta epämääräiseksi tekstien hautuumaaksi. Kirjoittaja harkitsee vakavasti laittavansa rukkaset naulaan.

7) Kirjoitan toisen kirjan.

Toinen kirja syntyy vasta, kun kirjoittaja lakkaa yrittämästä. Vuorotteluvapaalle jääminen antaa kolme kuukautta aikaa, jollaista ei ole vielä koskaan ennen ollut. Tekstiä syntyy, elämä hymyilee. Kirjoittaja kirjoittaa vanhan novellin pohjalta pari sataa liuskaa romaanikäsikirjoitusta ja lähettää sen kustannustoimittajalle. Kustannustoimittajan mielestä se kannattaa kirjoittaa valmiiksi. Kirjoittaja tekee työtä käskettyä ja lopputuloksena on melko vähälle huomiolle jäävä, mutta loppuun asti hiottu ja tekijälleen äärimmäisen tärkeä romaani (40–42 v.).

7,5) Haluan elättää itseni kirjoittamalla.

Kirjoittaja kirjoittaa seuraavan romaanin (42–43 v.), joka sekin pohjautuu jo vuosia aiemmin novellina esiintyneeseen aihioon. Ajatus kirjoittamisesta päätyönä muuttuu pikku hiljaa haaveesta suunnitelmaksi. Muutaman apurahan tuella ja erinäisten tahojen suosiollisen yhteistyön myötä kirjoittajalle tarjoutuu mahdollisuus jäädä vuodeksi kirjoittamaan. Menossa on Moleskine-muistikirja numero 31. Kirjoittaja uskaltaa 44-vuotiaana ensimmäistä kertaa kutsua itseään kirjailijaksi.

Kirjailija Kalajoki tuimana.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: