Kategoria Kirjoittaminen

Peter Franzén ja keskivertokirjoittajan itsetunto

Jokainen, joka on koskaan yrittänyt kirjoittaa kirjaa, tietää kuinka vaikeaa se on. Luultavasti niilläkin, jotka eivät ole lähteneet toteuttamaan tällaista omituista päähänpinttymää, saattaa olla aavistus hankkeen hankaluudesta. Jo pelksätsään kirjoittaminen tuottaa ihan madhottomia vaikeuksia, puhumattakaan kaikesta muusta, mikä projektiin vääjäämättä nivoutuu. Puhun nyt meistä tavallisista kuolevaisista. Ja sitten on tällaisia ihmeheppuja kuten Peter Franzén, joka paitsi […]

Kriitikon arvioitavana kustannustoimittajien tekstit

Useimmille kirjailijan urasta haaveileville ensimmäiset ammattimaiset kritiikit eivät tule lehtien kulttuurisivuilta, vaan lyhyessä viestissä kustantamon portinvartijalta. Pahimmillaan kustannustoimittajan kirje tai sähköposti voi olla ytimekäs ja vastaanottajan mielestä jopa tylyltä vaikuttava ”ei” tai ”ei kiitos”. Parhaimillaan se on itsessään kirjallinen mestariteos, joka rohkaisee, kannustaa ja viitoittaa tietä tulevalle kirjailijalle – vaikka tätä kyseistä tekstiä ei julkaistaisikaan. […]

Nuo kummalliset käteensä kirjoittajat

Olen asiakaspalvelutehtävissä työskentelevien nuorten aikuisten käsivarsista päätellyt, että yhteiskuntaamme on tällä hetkellä kehittymässä erittäin merkittävä varhaisdementiasta kärsivä kansanjoukko. Kyllä, tarkoitan nimenomaan kaikkia teitä, jotka annatte tatuoida ihoonne lasten nimet ja syntymäajat. Oi miksi, miksi? Onko arkenne todella niin hektistä ja lähimuistinne niin raskaasti kuormitettu, että pelkäätte hetkenä minä hyvänsä unohtavanne elämänne oletettavasti kaikkein tärkeimmät tosiasiat? […]

Eläköön tyhjän paperin kammo!

Kirjailijahaastattelujen yhteydessä ja maallikkojen puheissakin sivutaan usein myyttistä ”tyhjän paperin kammoa”. Monet ymmärtävät, että siinä on kyse tarunhohtoisen kirjailijahahmon ylitsepääsemättömästä vaikeudesta saada tarinaa alulle tai eteenpäin. Paperit lentävät suoraan roskakoriin aloituslauseen jälkeen (”oli synkkä ja myrskyinen yö”), epätoivoinen skribentti muljauttelee silmiään, repii tukkaansa ja tarrautuu pulloon (tähän kuva Bukowskista tai Hemingwaysta) kävellen maanisesti työpöytänsä ympäri […]

Harrastus, josta tuli työ

Törmäsin vastikään sosiaalisessa mediassa vanhaan Commodore 64 -tietokoneen mainokseen, joka on nörttinostalgiallaan koskettanut monia ikätovereitani. Peittelemättömän suorasti teineille suunnattu kampanja rohkenee vihjata, että tietokoneen hankinta harrastusvälineeksi saattaa olla valinta, joka tarjoaa tulevaisuudessa ”poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet työn saantiin”. Väite on muutaman vuosikymmenen jälkiviisaudenkin läpi tarkasteltuna rohkea, mutta tosi. Moni tämän päivän kuningaskoodari ja IT-pomo voi kiittää […]

Pienet mustakantiset ystäväni

Alun perin sain ensimmäisen Moleskine-muistikirjani lahjaksi vuonna 2002 Also Starring -tuotantoyhtiöltä, jonka kanssa olin muistaakseni tehnyt jotain yhteistyötä mainosfilmien saralla työskennellessäni BBDO:lla Helsingissä. Olin pari vuotta aiemmin aloittanut säännöllisen päiväkirjan pitämisen, tai miksi tuollaista sekavien henkilökohtaisten muistiinpanojen tekemistä nyt haluaakaan kutsua, ja Moleskine osoittautui oitis sopivan kokoiseksi siihen tarkoitukseen. En raaskinut haaskata Moleskinen sivuja juurikaan […]