Kategoria Sekalaiset

Maaliskuussa kukkivat muistilaput

Miesmuistin ilmestymisestä on kulunut kuutisen viikkoa ja kirjailija itse alkaa jo pikku hiljaa ottaa etäisyyttä kirjaan ja sen henkilöihin. Tuoretta romaania ei tietenkään pääse kokonaan karkuun, sillä siitä kysellään haastatteluissa ja sitä kommentoidaan lukijapalautteessa. Miesmuistin henkilöihin ja juonenkäänteisiin suhtautuu kuitenkin itse eri tavalla kuin synnytysvaiheessa, koska ajatukset ovat jo siirtymässä seuraavaan tarinaan. Tällä viikolla olen […]

Muutama huomio Miesmuistin ensimmäisistä arvioista

Miesmuisti on saanut heti ilmestymisviikollaan kiitettävästi huomiota. Kaksi maamme suurimpiin kuuluvaa sanomalehteä on julkaissut arvionsa romaanista. Myös useat kirjabloggarit ovat lukeneet kirjan ja bloganneet aiheesta. Lisäksi eilen Helsingissä pidetyssä kustantajan järjestämässä bloggari-illassa vieraili Ylen Uutisten toimittaja, joka teki juttua kirjablogeista ja haastatteli samalla myös kirjailijaa. Moni on siis jo ehtinyt perehtyä Miesmuistiin ja kertoa siitä […]

”Nyt kun jäät oloneuvokseksi”

Olen jäämässä muutaman päivän kuluttua koko loppuvuodeksi kirjoitusvapaalle. Se tarkoittaa käytännössä suunnilleen sitä, että jään pois kuukausipalkatusta päivätyöstäni ilmastoidussa toimistossa ja yritän tulla toimeen kirjoittamalla kirjallisuutta karusti kalustetussa kammiossa. Ihmiset reagoivat asiaan eri tavoin, mikä on toki ymmärrettävää, sillä kirjailijan työ on ammatillisesti ja etenkin ansaintamielessä melko epämääräinen käsite. Myös kirjoittamisen yhteyteen kytketty sana ”vapaa” […]

Yksi kuva lehdistönvapaudesta

Joskus on helpompi tehdä yksi kuva kuin kirjoittaa monta sanaa.

Pari sanaa romaanin nimeämisestä

Huolimatta siitä, kuinka paljon itse kirjasta pidänkään, en voisi koskaan antaa romaanini nimeksi He eivät tiedä mitä tekevät. Samaa sarjaa ovat Kaikki se valo jota emme näe tai Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Olen nimittäin erittäin jyrkästi sitä mieltä, että romaanin nimen maksimipituus on kolme sanaa. Olen vakavissani. Romaanin nimi voi olla arvoituksellinen tai […]

Katsaus vuoden 2014 lukusatoon

Vaikka olen bloggaajana saavuttanut jo lähes äärimmäisen bloggaamattomuuden tilan, rikottakoon hiljaisuus kuitenkin jo perinteeksi muodostuneella vuodenvaihteen kirjakatsauksella. Päättyvän vuoden 2014 aikana tuli luettua kirjoja suunnilleen saman verran kuin aiempinakin vuosina, eli 50 teosta. Tai 49, jos ollaan tarkkoja, sillä tätä kirjoittaessani nobelisti Patrick Modianon Villa Triste on vielä hieman kesken. Luetuista ehdoton pääosa oli jälleen […]

Kortsunhajua ja kalsareissa kirjoittamista – otteita kirjailijan arjesta

”Välillä käsikirjoitus tuntuu niin hauskalta että nauran ääneen sitä lukiessani. Toisinaan taas koko hanke tuntuu täysin epätoivoiselta ja tuhoontuomitulta. Ihan normaali kirjoitusprosessi siis.” Kun Kolme tärkeintä asiaa kääntyi kohti valmistumistaan, aloin loppukeväästä alkaen työskennellä erinäisissä jaksoissa uuden romaanikäsikirjoituksen parissa, pääasiassa tarinaan liittyviä 1980-luvulle sijoittuvia takaumaosuuksia työstäen. Toisinaan on tuntunut siltä, ettei homma etene ollenkaan. Tänään […]

Mikä on kirjasi sanoma ja muita hankalia kysymyksiä

Olin eilen paikallislehden haastateltavana. Toimittaja oli ammattitaitoinen ja mukava, jutustelumme aiheet kimmahtelivat kirjan kirjoittamisesta urheiluharrastuksiin ja pikkukaupunkilaisuudesta kosmiseen angstiin. Puhuin paljon ja asiasta toiseen ponnahdellen, kuten minulla innostuessani on tapana. Yksi toimittajan esittämä kysymys aiheutti kuitenkin spontaanin katkoksen kirjailijan puhetulvassa. Mikä on kirjasi sanoma? ”Öö, tota, mä olen ajatellut että siinä kerrotaan niinku sillai ehkä […]

Seppälää, Turkkaa ja muuta kevyttä kesäluettavaa

Olen kenttähavaintojen ja tiedotusvälineiden perusteella päätynyt siihen käsitykseen, että suomalaiset ahmivat kesälomillaan erityisesti dekkareita, pokkareita ja muuta maailmaasyleilevän otsikon ”kevyttä kesäluettavaa” alle määriteltävää kirjallisuutta. Itse luen dekkareita varsin harvakseltaan, mutta lomaa viettäessäni allekirjoitan täysin keveyden vaatimuksen. Tänä kesänä olen lukenut mm. Juha Seppälän, Jean Rhysin, Mikko Rimmisen, Bo Carpelanin, Toni Morrisonin, Pauliina Rauhalan ja Tuomas […]

Ihmisen parhaan ystävän ystävänä

Ihminen on pitänyt koiraa lemmikkinään, turvanaan ja apulaisenaan jo yli 10 000 vuoden ajan. Canis lupus familiariksella on lajeista pisin historia ihmisen kesyttämänä eläimenä, eli se on ehtinyt olla esivanhempiemme seurana kauemmin kuin kissa, hevonen, undulaatti tai marsu. Tuoreena koiranpennun isäntänä olen viime päivinä kiinnittänyt huomiota asioihin, jotka tulevat kuin luonnostaan, ilman että kukaan on […]