Avainsana-arkisto: tyhjän paperin kammo

Pornoa, pikkutakkeja ja muita ammatillisia neuvoja

Tajusin tänään bussissa, etten ole opiskellut päivääkään kirjoittamista. Tämä ei ole sinänsä mikään ihme, sillä kuten tiedätte, aivan samoin kuin yliopistosta voi valmistua filosofian maisteriksi suorittamatta kurssiakaan filosofiaa, voi myös kirjoittajaksi tulla asiaa sen virallisemmin opiskelematta. (Haluan korostaa, etten itse ole mikään humpuukimaisteri, olenhan sentään tenttinyt filosofiasta lukuisia yliopistotason kursseja, muistaakseni ainakin kolme tai kaksi). […]

Eläköön tyhjän paperin kammo!

Kirjailijahaastattelujen yhteydessä ja maallikkojen puheissakin sivutaan usein myyttistä ”tyhjän paperin kammoa”. Monet ymmärtävät, että siinä on kyse tarunhohtoisen kirjailijahahmon ylitsepääsemättömästä vaikeudesta saada tarinaa alulle tai eteenpäin. Paperit lentävät suoraan roskakoriin aloituslauseen jälkeen (”oli synkkä ja myrskyinen yö”), epätoivoinen skribentti muljauttelee silmiään, repii tukkaansa ja tarrautuu pulloon (tähän kuva Bukowskista tai Hemingwaysta) kävellen maanisesti työpöytänsä ympäri […]